Yhdysvallat siirtymässä fasismiin, kiinnittäkää turvavyöt
 Venäjä on vain päivien päässä presidentin vaaleista ja on vaikea olla huomaamatta merkittäviä eroja Yhdysvaltojen ja Venäjän ¯demokratioissa ¯. Vaikka kumpikaan yhteiskuntajärjestelmä ei ole onnistunut korjaamaan kaikkia epäkohtia liittyen johtajiensa valintaan, Yhdysvalloissa tarina kuihtuu uusimpaan erioikeuteen, jonka omistaa ja jota ylläpitää Corporate America, joka tunnetaan Demokraatteina ja Republikaaneina (tai miksi emme sanoisi vain ¯McDemoRep ¯:it: 300 miljoonan petos!).
Jossain tien päällä matkalla hauskaan paikkaan nimeltä Demokratia, Yhdysvallat kääntyi ikävästi väärään suuntaan. Ja niin kuin jokainen itsepäinen kuljettaja, Yhdysvaltakin oli liian ylpeä pysähtyäkseen ja kysyäkseen ajo-ohjeita. Joten, kaasu pohjassa, Yhdysvallat on kurvannut läpi koulualueiden, suojateiden ja poliisien barrikaadien, sekoittaen säälimätöntä liikettä harkittuun ja rationaaliseen prosessiin. Nyt on liian myöhäistä kääntyä takaisin. Yhdysvallat eivät ole suuntaamassa kohti fasismia. Me olemme jo siellä.
Ensinnäkin, mitä on fasismi? Ehkä olisi helpompi lähteä siitä, mitä fasismi ei ole, tai mitä sen ei välttämättä tarvitse olla. Fasismi ei ole välttämättä sotilassaapaiden kopinaa mukulakivikadulla. Fasismi ei ole välttämättä rumaviiksinen egomaanikko paasaamassa puhujanpöntössä. Fasismi ei välttämättä tarkoita hauskanpidon loppua. Itse asiassa kaikkein synkimmät poliittiset ohjelmat on helppo kätkeä pikaruoan, sirkuksen ja aivottoman viihteen taakse. Pidä massat keskittyneenä muuhun, tyhmennettyinä ja huumattuina, niin saat ajettua läpi juuri sellaisen poliittisen järjestelmän kuin itse haluat.
Lyhyesti sanottuna, fasismi on poliittisten voimien ja yritysten mustat häät. Ehkä Neuvostoliittolaiset antoivat parhaan määritelmän tälle yhteiskuntapoliittiselle ilmiölle: ¯Fasismi on avoin, taantumuksellisin terroristinen diktatuuri ¦ finanssikapitalistinen valta. ¯ Jos tämä määritelmä on oikea, niin monissa muissakin maissa Yhdysvaltojen ohella eletään mielenkiintoisia aikoja. Mutta koska Yhdysvalloilla on tällä hetkellä suurin jalansija maailmanlaajuisesti katsottuna, niin siihen tulee kiinnittää eniten huomiota.
Yksi asia on kuitenkin kiistaton: Yhdysvaltojen poliitikot ja ylikansalliset yhtiöt peuhaavat samassa sängyssä. Luonnollisesti, nuo hajallaan olevan poliittisen pyramidin huipulla olevat eivät halua luopua kuoleman vallastaan, joten he käyttävät poliittista järjestelmää ajaakseen omia etujaan.
Vertailun vuoksi, Venäjällä, yritysten valta ja oligarkit näkivät poliittisen ¯free-for-all ¯-ajattelun tulevan tiensä päähän kun Vladimir Putinista tuli presidentti 1999. Siitä lähtien on ollut selkeä linja Venäjän politiikan ja liike-elämän välillä, niin kuin pitääkin. Tämä artikkeli haluaa näyttää, mikä Amerikkalaisessa politiikassa meni pahasti pieleen ja miten Venäjä voi vain toivoa välttävänsä samanlaisen tilanteen tulevaisuudessa. Ja pienelläkin tuurilla, me Amerikkalaiset voimme pelastaa maamme uhkaavalta katastrofilta.
Tervetuloa CDP:hen, vain jäsenille
Vuosina 1976 ja 1988, Naisäänestäjien liitto (League of Women Voters) oli Yhdysvaltain presidentinvaalien ylpeä tukija. Mutta ilmeisesti naisten sponsorointi ei ollut lahjottavissa, mies ja testosteroni-terästys riitti näinä moderneina kovina aikoina. Niinpä päivää ennen vaaleja 1988, joissa olivat vastakkain George H.W. Bush ja Michael Dukakis, Naisäänestäjien liitto luopui tehtävästään, kun huomattiin, että demokraatit ja republikaanit olivat salaa laatineet ¯yhteisymmärrysmuistion ¯ joka päätti, ketkä ehdokkaat voivat osallistua vaaleihin.
¯Naisäänestäjien liitto luopuu presidentinvaalien sponsoroinnista tarkoituksella lokakuun puolivälissä, koska kaksipuoluejärjestelmän (Demokraatit ja Republikaanit) vaatimus syyllistäisi petokseen amerikkalaista äänestäjää kohtaan. ¯ Liiton puheenjohtaja Nancy M. Neuman kirjoitti julkaisussaan.
Neumanin mukaan demokraattien ja republikaanien kampanjaohjelma muovaillaan ¯suljettujen ovien takana ¯, josta tuodaan esiin 16 sivua ¯ei neuvoteltavissa olevia itsekkäitä vaatimuksia. ¯ Nämä vaatimukset sisältävät ¯kysymysten esittäjien kontrolloinnin, yleisön kokoonpanon sekä lehdistön saliin pääsyn. ¯ Tämä ei ole, toisin kuin kaksi ammattilaisnyrkkeilijää vetoamalla World Boxing Associationin vaatimukseen siitä, ettei muiden kilpailijoiden ole sallittua tulla kehään, vaikka oikeutetumpi kilpailija vaatisi ottelua.
Vaikka Naisäänestäjien liitto kertoikin että heillä ei ollut ¯aikomusta tulla osalliseksi amerikkalaisen yleisön pettämisestä ¯, Presidentinvaalien komissio (Commission on Presidential Debates) joka otti Naisäänestäjien liiton tehtävät ei osannut aavistaa pahaa. Vuoden 2000 vaaleissa CPD sanoi kolmannen osapuolen ehdokkaille, että he pääsevät mukaan presidenttikilpaan vain jos heidän kannatuslukunsa on yli 15% vähintään viidessä mielipidemittauksessa. Kolmannella osapuolella ei kuitenkaan ole mahdollisuutta päästä väittelemään demokraattien tai republikaanien kanssa ylittääkseen tuon maagisen 15% rajan. Yhdysvaltain kansa ei koskaan saa mahdollisuutta kuulla muiden kuin demokraattien ja republikaanien poliittista ääntä.
Ennen kuin jatkamme, niin on tärkeää pitää mielessä että CDP ei ole ainoastaan yritysten sponsoroima ja demokraattien tai republikaanien valvonnassa, vaan se on jo itsessään yritys.
Medialla on väliä kaksipuoluejärjestelmässä
Kourallinen Yhdysvaltain median imperiumeista (Disney, Viacom-News Corp-CBS-Time Warner, anaconda käärmeet jotka imevät amerikkalaisten aivot kuiviin) määräävät pitkälti sen mitä ihmiset kuulevat ja näin ollen mistä ihmiset olohuoneissaan ympäri Yhdysvaltoja puhuvat.
Vaikka tällainen vaikutus merkitsee suhteellisen vähän kun on kyse koripallosta tai Super Bowlin väliaikanäytöksestä, niin täysin toiseksi tilanne muuttuu, kun aihe sisältää sen, minkä kurssin maamme on päättänyt ottaa kotimaan- tai ulkomaanpolitiikan linjausten suhteen. Koska nämä mediayritykset ovat investoineen valtavasti nykyiseen järjestelmään, niin ei ole ihme että poliittiset ¯yksinäiset sudet ¯ (Nader, Perot, LaRouche) jotka uhkaavat keikuttaa venettä, tulevat kehnosti kohdelluiksi median taholta.
Mieti kuinka media mukiloi Ron Paulia, Republikaanien veteraania joka kampanjoi edustaen GOP:ta (Grand Old Party) marraskuun presidenttikilvassa. Käytännössä jokainen Yhdysvaltain uutiskanava jätti osoittamatta uskollisuutta korkeammille tahoille sivuuttaen 12 kautta kongressissa istuneen jäsenen Teksasista, joka johdonmukaisesti sijoittuu huipputason vaaliväittelijöihin vaaligallupeissa.
¯Tämä teeskentely, että Ron Paulia ei ole olemassa jostain syystä on jatkunut viikkoja ¯ korotti ääntään koomikko ja poliittinen asiantuntija John Stewart. ¯Hän on se kaveri kentällä “ oli hänen kanssa samaa tai eri mieltä “ joka tietää mistä puhuu kun puhuu tärkeistä asioista. ¯
Mutta se vaikuttaa olevan juuri ongelma. Paul, jonka ainoa radikaali teko tähän mennessä on Yhdysvaltain perustuslain noudattaminen. Hän on tarpeeksi rohkea vastustaakseen sotateollisuutta (hän toisi joukot takaisin kotiin ensimmäisenä työpäivänään), teettäisi tilintarkastuksen Federal Reservelle (tai vielä parempaa, lakkauttaisi perustuslain vastaisen laittoman rahanluonnin kokonaan), ja lopettaisi konkurssin partaalla olevien pankkien, yritysten ja valtioiden tukitoimet. Toisin sanoen, Ron Paul on ainoa aidosti konservatiivinen ehdokas koko ¯wannabe ¯ Repuplikaanien taistelukentällä.
Paulin tulisieluinen omistautuminen todellisille Amerikkalaisille ihanteille, joilla ei ole mitään yhteistä ympäri maailman käynnissä olevan ¯demokratian siementen ¯ istuttamisen kanssa hävittäjien ja miehittämättömien pommikoneiden avulla, on syy miksi tunnin mittaisen CBS Newsin/ kansallislehden keskusteluissa marraskuussa, Teksasin Kongressin jäsenelle myönnettiin vain 89 sekuntia aikaa esittää poliittiset näkemyksensä.
Paulin kampanjapäällikkö John Tate lähetti sähköpostia otsikolla ¯Mikä vitsi ¯, jossa hän totesi ¯Se kirjaimellisesti sai minut voimaan pahoin, kun katsoin kuinka valtamedia jälleen vaiensi ainoan tervejärkisen äänen näissä vaaleissa ¦Ron Paul vaiennettiin vuoden ehkä tärkeimmän keskustelun aikana. ¯
Goldman Sachs, pankki joka antaa antamistaan
Yhdysvaltain poliitikot ovat valittaneet kampanjan uudistuksen tarpeesta suunnilleen siitä asti kun kuuhun laskeuduttiin. Silti tilanne ei ole parantunut, vaan ainoastaan mennyt huonompaan suuntaan. Tilanteen todellinen luonne tuli päivänvaloon tuoreimman maailmanlaajuisen talousromahduksen myötä, jonka meille tarjoili investointipankki ja arvopaperialan yritys Goldman Sachs.
Useimmat ihmiset tietävät jo tarinan: Vuonna 2005 Goldman Sachs kaupusteli miljardien dollarien edestä arvottomia subprime-arvopapereita hyväuskoisille sijoittajille, vaikka samaan aikaan löivät vetoa että paperien arvo romahtaa. Ja niinhän kävikin. Kehitelty ohjelma epäonnistui niin pahasti, että se johti nykyaikaisen talousjärjestelmän, sellaisena kuin sen tunnemme, romahtamiseen. Itse asiassa, tahallisesti ja tarkoituksen mukaisesti, klassinen kapitalismi sellaisena kuin Adam Smith sen esitti, kuoli. Nyt koko maailmantalous “ pikku pankit, yritykset ja valikoidut kätyrit “ ovat rippuvaisia keskuspankkien ja Yhdysvaltain Federal Reserven hyväntahtoisuudesta lainata korkealla korolla pelastuspaketteja, joilla maksetaan laskuja ja pyritään välttämään sosiaaliset mullistukset. Käytännössä pankit pitävät useita kehittyneitä maita panttivankeinaan.
Joskus demokraattinen ja vahvasti itsenäinen Kreikka, joka juuri hyväksyi miljardien eurojen pelastuspaketin hätärahastosta, on nyt ajautunut pankkikartellin orjaksi. Kreikan kaduilla riehutaan, kun kansa pakotetaan hyväksymään ¯säästötoimenpiteet ¯, eikä kansa ole vielä sanonut viimeistä sanaansa tukitoimista. Mutta tässä mennään nyt hieman liian kauas keskeisestä tekijästä, joka on Goldman Sachs.
Kuinka pahasti Yhdysvallat tarvitsee vaalikampanjauudistusta? No, samoihin aikoihin Goldmanin yrityksellä tuli kiire istuttaa aikapommeja muuallekin maailmantalouden kentällä, he myös rahoittivat miljoonilla dollareilla Barack Obaman vaalikampanjaa.
Onko siinä syy miksi Goldman selvisi vaivaisella 60 miljoonan dollarin sakolla, vaikka oli käytännössä tuhonnut koko maailmantalouden ja kenties myös itse kapitalisminkin?
Kansalaiset yhdistyivät, mutta älkääpäs innostuko
On vähintäänkin pirullisen outoa, että pankit, turvallisuusyritykset ja kansalliset yritykset jotka romauttivat maailmantalouden vuonna 2008, saivat 20 biljoonan pelastuspaketin, joka otettiin veronmaksajien pussista. Pahus, pankkiirit ja johtajat eivät edes jääneet ilman Joulubonuksiaan sen jälkeen kun olivat aiheuttaneet ¯suurimman taloudellisen romahduksen sitten 30-luvun laman ¯.
Samaan aikaan Corporate America panttaa biljoonaa dollaria ($1 trillion) käteisvarannoissaan, kun miljoonat amerikkalaiset ovat työttöminä. Mutta tarina sen kun paranee. Nämä rikolliset eivät ole ainoastaan vastuussa tuntemamme globalisaation ja kapitalismin tuhoamisesta, ja siitä heidät on palkittu, mutta heille on annettu rajoittamaton valta vaikuttaa tulevaisuuteen Amerikan politiikassa.
Goldman Sachsin kaltaisten pankkien ei enää tarvitse pelätä kampanja-tukiensa julkista valvontaa, kiitos taannoisen oikeuden päätöksen, joka on sydämellisesti otsikoitu "Yhdistyneet kansalaiset" (Citizens united). Kuulostaa rakkaustarinalta jossa päänäyttelijänä on Keira Knightley, eikö? No sitä se ei todellakaan ole.
Yhdistyneiden kansalaisten Liittovaltion vaalilautakunta (Citizens United v. Federal Election Commission) muodostuu tuhoisaksi amerikkalaiselle demokratialle Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöksellä, joka kieltää hallitusta rajoittamasta yritysten poliitikoille antamaa rahoitusta.
Neljä tuomaria yhdeksästä olivat eri mieltä ja heistä yksi, John Paul Stevens, sanoo tuomion tarkoittavan ¯amerikkalaisten maalaisjärjen tyrmäämistä ¯
¯Tuomioistuimen lausunto on siis tyrmännyt maalaisjärjen käytön niiden amerikkalaisten osalta, jotka ovat tunnistaneet tarpeen estää yrityksiä heikentämästä itsehallintoa liittovaltion perustamisesta lähtien, ja jotka ovat taistelleet korporaatioiden vaaleja korruptoivaa toimintaa vastaan Theodore Rooseveltin ajoista saakka"
Presidentti Barack Obama tuomitsi päätöksen puheessa kongressille vuonna 2010, sanoen että "Viime viikolla korkein oikeus avasi päätöksellään tulvaportit erityisintressipiireille - mukaanlukien ulkomaiset yritykset - jotka voivat käyttää rajattomasti varoja meidän vaaleissamme. Mielestäni kaikkein voimakkaimpien Yhdysvaltalaisten intressipiirien ei tulisi rahoittaa Yhdysvaltain vaaleja, tai vielä pahempi, ulkomaisten toimijoiden."
Kuitenkin, Yhdysvaltojen perustuslain takaamasta vallanjaosta huolimatta on epätodennäköistä, että Obama tai kukaan tuleva presidentti voisi peruuttaa tämän tuhoisan päätöksen, joka kiristää entisestään korporaatioiden otetta poliittisista hallinnoista.
Selvästikin tämän sitkeän poliittisen rikkakasvin rautajuuret ovat kaivautuneet syvälle Yhdysvaltojen rakenteiden perustuksiin uhaten kaataa koko rakennelman, jos sille annetaan tarpeeksi aikaa. Samaan aikaan yhdysvaltalaiset poliitikot ovat pakotettuja kumartelemaan korporaatioden intressien edessä jos mielivät jatkaa uriansa.
Vaikka Venäjä on onnistuneesti taltuttanut korporaatioiden liiallisen vaikutusvallan, sen ei tule koskaan laskea suojaustaan tätä rikkaruohoa vastaan, joka iskee demokratian puutarhaan heti kun saa tilaisuuden.
Jollei muuta, niin Venäjä voi oppia jotain tästä kovasta oppitunnista, jota Yhdysvallat eivät ole täysin vielä itsekään käsittänyt.
Robert Bridge, RT
Käännös: Mika Kortesalo / Otto Saavalainen 29.2.2012, Verkkomedia.org
Alkuperäinen kirjoitus: ¢ US entering Fascism, please fasten your seatbelts
KOMINFORM http://www.kominform.eu
VD
Uutinen lisätty 29.02.2012 |